Kiireiset työviikot imivät kaiken mehun minusta ja aikani on jälleen kerran vierähtänyt työpaikan ja sängyn merkeissä. Muutama valonpilkahdus ystävien kanssa vietettyjen iltojen muodossa, maailmaa parantaen ja sitä ihmettä odottaen, että tapaisi jälleen jonkun mielenkiintoisen ihmisen.

Viime viikolla matkasimme työporukalla kouluttautumaan ja olennaisesti muutama ilta hotellissa  sisälsi myös yhteisiä illanviettoja. Ensimmäinen ilta sujui rauhallisissa merkeissä, firman piikkiin sujahti kurkusta alas pari lasia kuohuvaa ja juttu luisti iloisesti. Innostuimme uimaan ja saunomaan ja siellä istuskellessa tuli tietysti puheeksi suhteet, niiden toimivuus ja toimimattomuus. Itseni yllätti kolme-nelikymppisten miesten valittelu siitä, ettei suhteessa saa seksiä tarpeeksi. Tässäkö syy siihen, että tuon ikäiset hakevat seuraa vanhemmista naisista? Puumanainen astui tietenkin keskusteluun kiihkeästi mukaan.

K on työtovereistani nuorimpia alle kolmekymppinen normaalinoloinen, huumorintajuinen ja suhteellisen hyvännäköinenkin nuorimies. Keskustelimme pitkään aiheesta hänen kanssaan ja siirryimme baarin puolelle jatkamaan keskustelua oluttuopin äärelle. K kertoi kuinka hänen tyttöystävänsä haluaisi muuttaa yhteen ja perustaa perhettä, mutta K tuntee kuitenkin olevansa jo nyt toissijainen naiselle. Harrastukset, ystävät, mahdollisen uuden yhteisen kodin sisustaminen ja lasten nimien miettiminenkin menevät seksin ja yhdessäolon edelle. K kertoi olevansa mielestään normaalilla vietillä varustettu mies ja tyytyvänsä esim seksiin edes pari kertaa viikossa, mutta todellisuudessa sitä heillä tapahtuu vain kerran tai korkeintaa kaksi kertaa kuukaudessa. Uskomatonta mielestäni, miksei nauttisi jos on mahdollisuus?

Työkavereita alkoi valumaan huoneistaan baarin puolelle ja siirryimme ravintolaan illalliselle. Viereisessä ravintolasalissa alkoi tanssimusiikki soimaan ja sinne näytti valuvan hotellin asukkaiden lisäksi paikallisia. Sen kummemmin miettimättä suostuin tanssimaan kun K pyysi kohteliaasti ”Saanko luvan”. Pyörähtelimme tanssilattialla muutaman hitaan ja pari nopeampaa kappaletta ja siirryimme nauraen baarin puolelle jatkamaan keskustelua muutaman työkaverin seurassa.

Jossain vaiheessa tunsin käden hartioillani ja lämpimän henkäyksen korvallani, joku suuteli korvalehteäni ja kuiskasi hiljaa tervehdyksen. Hämmentyneenä käännyin katsomaan ja näin eksäni J:n seisovan siinä liki kaksimetrisessä komeudessaan. Sydämeni jätti muutaman lyönnin välistä ja nousin ylös. Jostain syystä hämmennyin sen verran tästä jälleennäkemisestä, että automaattisesti halasin häntä. Esiteltyäni hänet työkavereilleni J kysyi, josko saisi ryöstää minut hetkeksi seurasta ja tarjota drinkin, emmehän olleet tavanneet liki 4 vuoteen.

J tarttui kädestäni ja veti minut baaritiskille, katseli päästä varpaisiin ja sanoi minun kaunistuneen entisestään. Imartelu ei enää pure kovinkaan hyvin minuun, joten naurahdin toteamukselle kertoen omistavani kyllä peilin, joka kertoo julman totuuden joka kerta ja kyselin kuulumisia. Hän kertoi päässeensä itsensä herraksi, yli kiireisen uran ja alkoholin sekoittamasta elämänvaiheesta, joka aikoinaan meidät erotti. Tuntui hyvältä jutella pitkästä aikaa, sanat soluivat välillämme sujuvasti, eikä jutunaiheista ollut pulaa.

J totesi jossain vaiheessa että kaipasi meitä ja pyysi samassa henkäyksessä minua tanssimaan. Ajattelin, ettei siitä nyt haittaa olisi. Tanssiessamme tunsin hänen käsiensä vaeltavan selässäni kosketellen hänen hyvin tuntemiaan herkkiä paikkoja hellästi hyväillen ja tietysti tunteeni nousivat pintaan. Hengitykseni syveni ja pyysin, että menisimme juomaan jotain, koska kurkkuani kuivasi. Tajusin, että hän halusi minua. Ei, en voi ajattelin itsekseni, olen jossain vaiheessa tehnyt päätöksen, ettei vanhoja suhteita kannata lämmittää uudelleen, menetetty luottamus kun ei koskaan palaa. Toisaalta kiihkoni oli jo sitä luokkaa, että pikkupiru toisella olkapäälläni sai minut tuijottamaan J.n huulia muistellen niitä kaikkia kiihkeitä suudelmia joita olimme pitkän suhteemme aikana vaihtaneet.

Siemailin hitaasti drymartiniani ja kävin tanssimassa välillä K.n kanssa. J katseli minua tiiviisti tanssin aikana, tunsin hänen silmiensä seuraavan jokaista liikahdustani. K kysyi miten voin ja kertoi tarjoavansa juomaa hotellihuoneessa, mikäli haluaisin jatkaa keskustelua hänen kanssaan. Sanoin miettiväni asiaa ja kerroin suoraan, että J oli eksäni ja että en todellakaan aio aloittaa suhdetta J.n kanssa uudelleen. K nauroi ja sanoi minun kai todenneen tuon asian ensikädessä itselleni. Havahduin ja totesin nauraen hänen olevan oikeassa. Hän kysyi vielä että olenko minä tilivelvollinen kenellekään? Katsoin K.ta ja suutelin kevyesti hänen poskeaan, kuiskaten hiljaisen kiitoksen.  K saattoi minut J.n luokse ja siirtyi baariin työkavereiden seuraan.

Menimme ulos tupakalle ja J kysyi suoraan tulisinko hänen huoneeseensa seuraavalle drinkille. Totesin, etten enää juomaa tarvitse, mutta tulevani kyllä. Kävelimme käsi kädessä hiljaisina hissin kautta huoneeseensa. Istahdin sohvalle ja J toi kiellostani huolimatta lasillisen kuohuvaa. Istui viereen ja veti minut syliinsä vanhaan tuttuun tapaansa. Musiikki soi vaimeana tv:stä ja J veti hetken kuluttua minut ylös syliinsä, keinutti hiljaa musiikin tahdissa ja suuteli. Voi luoja sitä tunnetta. Siirryimme hitaasti sänkyyn ja rakastelimme ensimmäisen kerran hitaasti ja nautinnollisesti. Toisen kerran suihkussa ja nukahdimme kosteina, mutta hyvin tyydytettyinä sylikkäin.

Aamulla heräsin ennen kuutta ja katselin nukkuvaa J.tä. Haikeana mietin, että miten hieno suhde meilläkin olisi ollut, ellei työ ja kuningas alkoholi olisi aikoinaan sekoittaneet kuvioita. J heräsi myös ja veti minut syliinsä. Pörrötti hiuksiani, suuteli ja kysyi olinko huomannut jotain kovaa ja kiihkeää katsellessani häntä. Kurkkasin peiton alle ja kerroin, että käyn antamassa sinnekin aamusuudelman. Tunnin kuluttua tulin suihkusta, pukeuduin ja sovin, että pidetään nyt yhteyttä, kun molemmat olemme vapaita. Kerroin myös, että mihinkään suhteeseen en tässä elämäntilanteessa enää aio alkaa, mutta voisimme tavata ystävinä.

Kävin huoneessani vaihtamassa vaatteet ja siirryin aamiaiselle enemmän ja vähemmän punasilmäisten työtovereiden seuran. Päivän koulutuksen ja työtekniikoiden hiomisen jälkeen joimme K.n kanssa kupilliset kahvia. K katsoi minua ja kyseli yön kuulumisia. Kerroin kepeästi, että siinähän se vanhoja muistellessa. K nauroi ja sanoi, että saahan sitä verestää vanhoja muistoja. Kysyi olenko vielä illalla varattu, vai saisiko hän minusta seuraa. Kerroin J.n lähteneen jo päivällä takaisin kotikaupunkiinsa ja pyysin K.n seuraksi saunomaan ja uimaan.

Juttu luisti kummasti K.n kanssa ikäerostamme huolimatta ja illallisen jälkeen tanssimme pitkään, välillä myös muiden kanssa, mutta aina jostain syystä tunsin hänen tiiviin katseensa ja siirryin tanssimaan hänen kanssaan uudelleen ja uudelleen. En sanonut sanaakaan, kun hän sanoi nyt vievänsä minut huoneeseensa. Kävimme tupakalla huoneen parvekkeella ja katselimme viileää kevätyötä hiljaisina. Joimme lasilliset siideriä ja sanaakaan sanomatta K veti minut syliinsä ja suuteli. Katseli sen jälkeen silmiin ja kysyi suoraan että haittaako minua ikäeromme? Pudistin hiljaa päätäni ja hän suuteli minua uudelleen.

Kysyin, miksi hän minua halusi, en ole mitenkään erityisen näköinen, pullukka ja  niin paljon vanhempi vielä kuin hän. Sinun silmissäsi on kiihkeää sielukkuutta K vastasi ja suuteli, riisui minut ja otti minut siinä takaapäin kiihkeästi. Olin aivan pyörryksissä kiihkosta. K kaatoi minut selälleni sängylle, nuoli ja kiihotti uudelleen ja nautimme pitkään toisistamme. Voi luoja, miten hän jaksoi antaa nautintoa minulle. Opastin sanattomasti häntä ja nautin, nautin ja nautin. Lopulta en voinut olla huutamatta nautinnosta ja viis välitin, mitä naapurihuoneissa sanottaisiin. Tunsin itseni todella puumanaiseksi. Nukahdimme jossain vaiheessa, vain herätäksemme nauttimaan jälleen.

Aamulla suihkutimme toisemme puhtaaksi ja jostain syystä en hävennyt alastomuuttani tai kurvejani hänen sylissään. Hän hyväksyi minut sellaisena kuin olen ja näytti nauttivan kaiken aikaa. Kaikki oli luontevaa ja kaunista. Suukotellen hän saattoi minut lopulta ovelle ja totesi, että nähdään aamiaisella. Sanoin että lienee paras istua hieman erillään, johon hän nauroi ja kertoi, että oli juuri ajatellut samaa. Parempi ettei tule juoruja sanoin, johon K totesi, että hän taas ajatteli ettei voisi pitää käsiään kurissa vierelläni. Nauroin ja kävelin huoneeseeni.

J viestitteli päivän mittaan ja kertoi tulevansa katsomaan minua kevään aikana. Vastasin, että katsotaan nyt miten aika antaa myöten. Koulutuksen loputtua valuimme bussiin ja seuraavat päivät töissä menivät K.n kanssa normaalisti vain välillä toisiamme vilkuillen. Toissapäivänä hän lähetti minulle tekstiviestin, kysyen, josko lähtisin hänen kanssaan lauantaina elokuviin ja drinkille. Vastasin myöntävästi, mutta korostin, etten suhdetta halua missään tapauksessa hänen kanssaan. Vastauksessa lukee näin: ”Suhteita on monenlaisia, perhettä en kanssasi perusta, mutta nautinnot lienevät sallittuja. Saanko luvan? K”

Hymyhuulin puumanainen odottaa viikonloppua ja vanhapiika-ajatukset saavat odottaa.

“Mä oon tässä miettinyt ja todennut, etten mä sua rakastakaan…!” Sanat kaikuvat ikuisesti mielessäni, henki salpautui ja vilauksessa oli suhde ohi. Suhde mieheen, jota pidin unelmieni miehenä, joka sitä olikin ja on edelleen, vaikka “meitä” ei enää ole. Ja näin on jälleen kerran vedetty matto pois jalkojen alta. Puoli vuotta olen itseäni parannellut ja yrittänyt jaksaa. Onkohan tämä sitä viidenkympin kriisiä, villityksestä en ole vielä ainakaan nähnyt vilaustakaan, vai ovatko nämä puumanaisajatukset juuri sitä?

Kuinka selittäisin tämän taas itselleni. Annoin itseni jälleen kerran ihastua, rakastua, uskoa siihen, että joku mies voisi minua rakastaa tällaisena kuin olen. Hah! Turhia kuvitelmia ja itsensä pettämistä koko viime vuosi taas. Miksi ihmeessä uskon aina, että jossain on oikeasti se unelmien prinssi, jos sitä ei vielä 50 vuoteen mennessä ole ilmestynyt eteeni, vai olenko vain sokea? Ei, ennemminkin sen verran huono saalis, ettei ketään enää kiinnosta. Ulkonäköni ei käy yksiin miesten unelmien kanssa, varallisuuteni on ennemminkin vararikon puolella, vanhat velat painavat päälle, mutta tulenpahan juuri ja juuri toimeen omillani. Mutta pelkällä luonteella ei suhdetta rakenneta, eikä se tie miehen sydämeen kulje edes vatsan kautta. Uskokaa pois, olen sen verran monet gourmet-ateriat tarjonnut, ei, ei se auta. Huumorintajuni tai iloisuutenikaan ei riittäne kiinnostamaan miehiä, ilkeä en osaa olla, jankuttaminen on minulle vierasta, eikä riitely tai komentelu ole minulle ominaista. Yksi asia myös missä tiedän osaavani miehen tyydyttää on seksi, siksi mietinkin puumanaiseksi ryhtymistä. Toisena vaihtoehtona näen vanhanpiian elämän.

Mitä minä sitten teen nyt? Mistä saan energiaa kasata ylpeyteni rippeet, tahdonvoimaa jatkaakseni tylsääkin tylsempää elämää. Tylsää kysytte? Juu, kun elämäni koostuu tällä hetkellä kodin ja työpaikan maisemiin, ei kiinnostavuudesta voi puhuakaan. No, onhan työni minulle sopivaa ja viihdynkin siinä. Asiakaspalvelussa on riittävästi mielenkiintoisia tapauksia ja tarpeeksi haastetta, jotta saan itseni innostumaan töihin lähdöstä joka päivä. Vieläpä sietämään ihmisten käsittämättömän itsekkyyden ja töykeyden meitä asiakaspalvelijoita kohtaan. Aivan kuin emme olisi ihmisiä, vaan lokakaivoja, joiden päälle ja syyksi voi sysätä kaiken yhteiskunnan mädän ja huonot asiat, joita asiakas on kokenut juuri sen päivän aikana. Silti jaksan ymmärtää heitä, päivästä toiseen kuunnella huolia ja toiveita, ajattelen aina jokaista yksilönä ja mietin että kai heilläkin on syynsä olla pahalla tuulella. Kai olen vain liian suvaitsevainen, kiltti tai jotain sinnepäin.

Jollain lailla masentuneena en  viitsi kotona tehdä enää sen kummempaa, kuin olla ja katsoa telkkarin uusintoja päivä toisensa jälkeen. Ruoanlaitto itselleni ei kiinnosta, joten ruokavalioni perustuu kahvista, myslistä ja jogurtista. Kyllä silläkin elää, joskus innostun, kun ystävät piipahtavat kyläilemässä. Leivon ja hemmottelen heitä, tyrkkään loputkin leipomukset heidän mukaansa ja vaivun taas mysli-kahvi-ruokavaliooni. Kerroinko jo että asun yksiössä, ei ole liikaa siivottavaa, vanhalle piialle sopiva asumismuoto, mikro, jääkaappi, sänky, sohva ja ruokapöytä, telkkari ja tiski- ja pesukone. Mitäpä sitä ihminen muuta kaipaisi.

Sydämeni yrittää väittää, että se syli olisi ihana, sellainen syli, jossa tuntisin olevani haluttu, kaivattu, turvassa ja merkittävä. Järki taistelee sydäntä vastaan ja murskaa tuollaiset haaveet. Katkera mieleni jyrää tunteet maanrakoon ja väittää ettei elämääni enää koskaan tule rakkautta. Vaan jossain se pienen pieni toivon kipinä kuitenkin on elävänä, hiilloksena, joka kieltäytyy sammumasta, saaden uutta hehkua jokaisesta hymystä, ilon pilkahduksesta, pienestäkin kehusta jonka joku jossain heittää minulle. Kunnes taas järki heittää ämpärillisen jäitä ylleni sammuttaen kaikki toivonpilkahduksetkin.

Mitä minä sitten siltä unelmien mieheltä haluan? Taisi tulla jo mainittua, olisi ihana tuntea, että joku oikeasti arvostaa, kaipaa, haluaa  ja pyrkii suojelemaan minua kaikin tavoin. Yhdessäoloa, yhteisiä harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita, tavallisia arkisia asioita, ystävien ja sukulaisten tapaamista, matkustamista, nauramista, kiusoittelua ja seksiä. Paljon ihanaa, monipuolista ja mieltä järisyttävää seksiä, sitä minä kaipaan. Haluan varmasti seksiä enemmän kuin kukaan mies jaksaa antaa. Eipä sellaista miestä vielä ole eteeni sattunut, tai no olihan se yksi, joka tosin hukutti itsensä alkoholiin joka päivä, mutta hänen kanssaan sain tarpeeksi seksiä joka päivä. Elämä on luotu nautittavaksi, vastoinkäymiset tulevat pyytämättäkin, pitää vain muistaa nauttiakin aina kun vain voi. Se on mottoni, muuten en olisi jaksanut tähänkään saakka kaikkia vastamäkiä kiivetessäni. Onnekseni en itse alkoholiin ole sortunut, vaikka siitä osaankin nauttia, siis nauttia oikealla tavalla oikeassa määrin ja ilmankin pärjää.

Mitä voisin antaa miehelle itse? No täydellistä huomiota, hemmottelua, huolenpitoa, hellyyttä, rakkautta, omaa aikaa ja tilaa, omistautumista, seksiä. Minulla on taipumus antaa liikaa, ehkä tukahdutan miehen hellyyteen? Saan vain itse siitä niin paljon tyydytystä ja kun se vain tulee luonnostaan, miksi en hemmottelisi. Sitä saa mitä tilaa, tai antaa tässä tapauksessa, eikö vain?

Entä se puumanaiseksi alkaminen? Jostain syystä ikäisilläni miehillä on huono itsetunto, olisiko nuoremmilla sitten parempi? En ole uskaltanut kokeilla, vielä! Ystävättärilläni on nuoria rakastajia ja he näyttävät nauttivan puumanaisena olemisesta. Ovatko he sitten onnellisia niin? Vai olisivatko he tyytyväisempiä itseensä vanhoinapiikoina? Mistä saan rohkeutta yhden illan suhteisiin, kun sellaisia en ole eläissäni  harrastanut, tai edes lyhyitä suhteita. Vanhapiika, puumanainen ei kuitenkaan aio enää suhteeseen langeta, joten seksi nuorempien kanssa voisi olla mielenkiintoinen vaihtoehto. Parin viikon kuluttua on edessäni työmatka ja mahdollisuus toteuttaa ehkä ensimmäinen iltani puumanaisena, vai jääkö vaihtoehdoksi vain se vanhaksi piiaksi ryhtyminen? Siihen asti talsin tunnollisesti työpaikan ja kodin väliä kevättä odottaen, nouseeko jostain vielä aurinko herättämään uinahtaneet tunteeni. Karauttaako puumanainen paikalle vai tyydynkö sormileikkeihin vanhanpiian ottein, jään odottamaan tulevia viikkoja.